Katsaus elämääni tänään

 Tässä tuli taannoin katseltua menneisyyteen, ja oli sellainen vuosipäivä tuossa taannoin. Miten tuota vuosipäivää kuvailisi, noh tämä postaus liittyy siihen vahvasti. Eli seminooma, kivessyöpä. Huomasin, että tuota postausta en ihan hirvittävän usein voi lueskella, nyt sen luin kun tuli eräässä whatsapp ryhmässä puheeksi. Eikä siinä kyyneliltä vältytty. Kaikki se tunnekirjo mitä silloin koin vyöryi vastustamattomasti takaisin mieleen. Sehän meidän mielikuvituksessa on vähän vialla, silloin aikanaan kun ei oikein tiennyt mitä tuleman pitää, niin todella synkillä värikynillä tuli mielenmaisemaa. Toki tänään onkin sitten ihan eri päivä.

Supervoima ?

Voiko tästä saada jonkin sortin "supervoiman" ? Ainakin itse olen tästä kaikesta sellaisen saanut. Kun on saanut muistutuksen siitä, että "Hei! Sä et tiedä kuinka monta päivää sulla on jäljellä." Niin itselle on tullut sellainen supervoima, että osaan sanoa "EI". Mitäs mä tällä meinaan, oonhan mä ennenkin osannut kieltäytyä. Mutta nyt siinä on selkeä juttu takana. Mun aika on niin arvokasta itselleni, että jos jokin asia ei ole mulle, tai jollekin mun läheiselle merkittävä. Niin minun ei tarvitse siihen käyttää aikaa. Ei sitten yhtään. Sellaiset tuhannen turhat kissanristiäiset ja pönötystilaisuudet ovat jääneet kokonaan pois. 

Miten tämä sitten näkyy arjessa? 

Noh, harrastukset ovat nousseet tärkeään asemaan. Salibändy sekä musiikki. Nyt kun itsellä on tieto siitä, että nämä ovat itselle rakkaita juttuja, niin sitä tulee omistauduttua näihin harrastuksiin huomattavasti paremmin. Säbähommissa on löytynyt selkeä jokkue missä pelata, ja sitten taas musapuolella bändin kanssa ollaan suuntaamassa studioon. Samoin lasten harrastuksiin kuskailu ei oikein harmita, kun se on heille merkityksellistä.

Eli elämää on myös syöpä "tuomion" jälkeenkin. Toki jotain on muuttunut myös. Vakuutusyhtiöiden silmissä en olekaan enää ehjä. Tuossa taannoin yhdisteltiin pari lainaa yhdeksi, niin itselle vakuutusta ei saatukaan. Koska on tämä syöpähommeli. Mutta rouva sentään sai vakuutuksen. Oikeastaan tätä ei oikein missään muussa huomaa. Toki kun proteesia hipasee, niin siitä muistuu aina tämä mieleen, mutta tuleepa sitten tarkisteltua se jäljellä oleva nyytti, ettei siinä ole mitään outoa. 

Nyt tähän päivään mennessä olen pari kertaa käynyt syöpäkeskuksessa tarkastuksessa. Sitä ennen on otettu aina verikokeita ja tomografia kehosta. Tuo, että on noita verikokeita ollut n. 6kk välein on kyllä siitä kiva, että tulee tarkistettua vähän muutenkin, että missä se kroppa menee. Sieltähän voisi nousta tietoisuuteen jotain muutakin.