Seminooma, hetkinen siis mikä?

No niin, kesän loppu olikin itsellä aikamoinen vuoristorata. Alkuun olin meinannut, etten tätä tilannetta avaisi kuin läheisille. Mutta tänään (24.8.2023) kun keskustelin tilanteen jatkosta syöpälääkärin kanssa, niin oivalsin, että tästä on ehkäpä hyvä mainita. Tässä nyt pitkälti omin sanoin mitä olen käynyt läpi, jotkut termit saattavat olla väärin, mutta teksti sisältää linkkejä sivuistoille missä asia on kerrottu varmasti myös lääketieteen mukaisesti oikein termein. Ja juu, tämä ei nyt ihan niitä musiikki juttuja ole, siitäkin on kerrottavaa, mutta menkööt tämä nyt edelle.

Hetkonen, miksi tämä tuntuu tältä?

Elikkä, 20.7 suihkun jälkeen huomasin itseäni kuivatessa, että toinen kivekseni on todella kova, ja siinä on jotain epämääräistä röpelöä päällä. Noh tässä vaiheessahan voi olla monta juttua mitä siellä on, mutta joka tapauksessa menin sitten lauantaina 22.7 lääkäriin tilannetta näyttämään. Ensimmäinen diagnoosi oli ”Suonikohju”, eli ei mitään hätää. Mutta lääkäri silti varmuuden vuoksi päätti, että napataans siitä vielä ultraäänikuva. Tuo oli sitten seuraavana keskiviikkona 26.7. Noh siinä sitten kuvattiin herran kiveksiä sitten vimosen päälle.

Samana päivänä illalla lääkäri soittelikin jo, ja totesi, että tuolta muuten löytyi kasvain. Kuvasta ei voi
päätellä mitenkään, että onko minkä laatuinen kasvain kyseessä, joka tapauksessa tuli lähete urologin vastaanotolle kiireellisenä. Ja tästä alkoi sitten varsinainen myllerrys omassa pääkopassa. Olen kuitenkin sitä sukupolvea jolle sanat ”Kasvain” ja ”Syöpä” tarkoittaa hirveitä asioita.

Urologin vastaanotto

1.8. Olin sitten tuon Urologin vastaanotolla. Ja hän kertoi samantein, että näissä tapauksissa hän suhtautuu kasvaimiin siten, että ne ovat pahanlaatuisia ja hänen primääri tavoite on saada kasvain pois minun kehostani mahdollisimman nopeasti. Joten kun hän totesi kasvaimen olevan siellä kiveksessä, niin siinä vartissa järjestyi neljällä puhelulla leikkaussali, anestesialääkäri, vuodepaikka osastolta ja muu hoitohenkilökunta avustamaan leikkauksessa. Ja varmaan jotain muutakin. Tämä oli todella vaikuttava esitys, vaikka hän manasikin ”Voi tätä kaikkea byrokratiaa”. Siitä sitten vielä labran kautta verinäytetteitä ulos kropasta ja kotiin valmistautumaan leikkaukseen joka olisikin jo ylihuomenna 3.8.

Leikkauspäivänä olin jännittynyt ja ensin tapasin hoitajan joka kirjasi minut sisään, ja siitä matka jatkui vaatteiden vaihtoon ja sitten odottelemaan leikkausta. Kun leikkaus aika läheni piti käydä vessassa ja tuo urologi tuli vielä jututtamaan. Juteltiin vielä hetki proteesista, niitä oli vain yksi hyllyssä, näitä ei ilmeisesti montaa voi pitää samaan aikaan kun ovat kalliita ja menevät vanhaksi. Onneksi tuo hyllyssä ollut proteesi oli suunnilleen oikean kokoinen verrattuna terveeseen kivekseen. Sain siis päättää laitetaanko se minuun, vaiko jätetäänkö pois. Tätä oltiin mietitty moneen otteeseen, että tuntuuko se sitten oudolta jos olisi vain yksi nyytti, kaipaisinko toista vaiko en. Olin ensin ajatellut, että jätetään pois, ja laitetaan sitten jos tuntuu, että sen tarvisi. 

Siihen Urologi totesi ”jos se nyt jätetään pois, ja sen haluaakin, niin leikkausjono on tällä hetkellä tommoset 8kk siihen operaatioon, vaikuttaako tämä päätökseesi?”

- Juu, vaikuttaa. Laitetään silikoninyytti tilalle vaan.

Itse leikkaus meni aika vaivattomasti, toki siinä olin ihmeissäni kun kasvomaskin takaa näkyi kaikilla vain silmät, jokainen kyllä tervehti tosi iloisesti ja esitteli itsensä, yhdenkään nimeä en taida muistaa näistä jotka itsensä esittelivät. Siinä tosiaan sitten laiteltiin puudutuspiikkiä selkärankaan, tarkoitus oli, että menisi vain sillä läpi. Itseäni kieltämättä nauratti kun joku lääkäreistä soitti sitten toiselle lääkärille ”Nyt täällä on se kivestyyppi, on opetussuostumus, tulkaa kattoo ny ja ota se Anita mukaan” (nimi keksitty, ei muistikuvaa minkä nimen siinä mainitsi) Kuulin vielä Urologin tutun äänen kun hän siellä kertoili kiveksestä, ja taisi myös sanoa ”Kokeilet nyt miltä se tuntuu, näitä tulee niin harvoin!” (jep, tänään 24.8. sain tietää, että itsellä on n. 3500 kohtalotoveria suomessa)

Lopulta kun kivestä alettiin poistaa, se muuten poistetaan alavatsaan nivusen kohdalle tehtävän viillon kautta, niin hoitaja ja anestesialääkäri huomasi, että nyt muhun sattuu selkeästi. Ja seuraavaksi anestesilääkäri totesi leikkaavalle porukalle ”Homma seis, mä nukutan tän.”

Heräämöstä osastolle

...Ja sitten heräsinkin heräämössä seuraavan kerran pienessä pöhnässä. Siinä oli sellainen ”mukavan krapulan” tuntu. Sain vettä ja piakkoin minut leikannut urologi tulikin jututtaa. Kaikki oli mennyt hyvin ja kasvain oli nyt poissa kehostani ja seuraavaksi menisin vuodeosastolle. Noh, siellä olin yhden yön yli, kerran piti virtsarakko tyhjentää katetrilla, kun puudutuksen jäljiltä rakko ei oikein toiminut ja alkoi nestettä kertymään huomattava määrä rakkoon. Kaikki hoitohenkilökunta oli äärimmäisen mukavia eikä oikein mitään jäänyt pahaa sanottavaa tuosta käynnistä. Yölläkin tarkistettiin ultraäänellä tuo rakon tilanne, ettei sinne ole kertynyt liikaa nestettä ihan varmuuden vuoksi.

Tämän leikkauksen jälkeen olikin sitten tosi vilkasta korvien välissä, sillä tässä vaiheessa tarina ei ole vielä suinkaan ohi, tietyllä tapaan akuutti vaihe alkoi olemaan takanapäin, mutta sitten toinen tarina vasta alkaa. Odoteltiin patologin lausuntoa kasvaimesta, ja sitten omassa pienessä mielessä pohdin, että oliko tuo ehtinyt levitä. Kivessyöpä leviää alavatsan imusolmukkeisiin, sekä keuhkoihin. Aika pitkälti yleensä juuri näihin. Mistä voin tietää oliko se jo levinnyt? Olisiko edessä sytostaattihoitoja, tai sädehoitoja? -ensin oli kuitenkin toivuttava leikkauksesta. Joka kerta kun oli löysä vatsta, tai ihan vaan jostain syystä yskäisi, niin ajatukset meni todella synkiksi. 

Toipuminen leikkauksesta.

Kaksi viikkoa tuli välttää saunaa, uintia, kovaa liikuntaa. Ja kipulääkkeitä meni paljon. Suurin ongelma oli itselle epätietoisuus tulevasta kun syksyn osalta en nyt voinutkaan lupatua oikein mihinkään, kun entä jos olen silloin sytostaattihoidossa? Noh 11.8 oli sitten tietokoneohjattu tomografia kuvaus, jossa etsittiin etäpesäkkeitä, ja tämän tuloksen kuulin sitten 15.8. Vasta tuo päivä oli se kun mieleeni tulvi valoa koko tänä aikana, sillä etäpesäkkeitä ei näkynyt!

Sananen tuosta proteesista myös. Tästä keskusteltiin aika paljon urologin kanssa ja se on tavallaan rinnastettavissa siihen jos naiselta poistetaan syövän takia toinen rinta, niin siihen on myös tarjolla proteesi. Tässä on enemmän kyse sellaisen "ehjän minäkuvan" säilyttämisestä kuin esteettisistä syistä. Toki näkisin itse tuon rinta proteesin olevan naisella merkittävämpi asia kuin mitä miehellä kives proteesi. Sillä nuo nyytit nyt ovat näkösällä harvemmin vaatteidenkaan läpi. Mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen kun kävin suihkussa ja kuivattelin itseäni tulin todenneeksi, että outoa tämä olisi jos olisi vain toinen. 

Valoa näkyvissä!

Nyt uskalsin jo päätellä tulevan, ei sytostaatti hoitoja, vain seurantaa jos tuo perkule alkaisi itämään uudestaan. Nyt lopullinen niitti tälle kesälle oli sitten 24.8. kun oli aika syöpätalolle, urologisten syöpien lääkärille ja käytiin läpi tulevaa. Nyt tilanne on todella hyvä, sillä 85% todennäköisyydellä tuo kirurginen toimenpide päästi minut pälkähästä, kun tomografiassakaan ei näkynyt siis mitään. Mutta kuitenkin jää se 15% mahdollisuus, että pieni määrä syöpäsoluja on vielä kehossani ja siksi näissä on pitkä seuranta. Tämä arvio perustuu ihan siihen dataan mitä on saatu niistä joilla tämä on ollut aiemmin. Viimeinen tarkastus on yhdeksän vuoden päästä, nyt alkuun on vähän tihemmin, puolen vuoden välein, sitten taas kaksi viimeistä tarkistus käyntiä on taas kahden vuoden välillä toisistaan. Tosiaan syöpäkeskuksessa sain tietää, että tätä ei hoideta "varmuuden vuoksi" sytostaattihoidoilla, kun ne aiheuttaa joissain henkilöissä sitten muita ikävempiä oireita, ja niitä on turha käydä läpi jos hoidolle ei ole tarvetta. Kuitenkin seurannalla saadaan kiinni jos tuo nostaakin sitten taas päätään.

Mikä se Seminooma sitten olikaan?

Puolet kivessyövistä karkeasti ovat Seminoomaa, ja toinen puolikas on sitten loogisesti "Ei-seminooma". Seminoomassa hyvä puoli on se, että se on lääkkeillä hoidettavissa ja lääkäri vakuutteli, että tähän ei länsimaissa kuolla. Tämä siitä "kiva" syöpä, kunhan se on vain löydetty. Samalla tämä on sellainen, että henkilö ei omilla toimillaan voi vaikuttaa mitenkään siihen, että tuleeko se, vaiko ei. Tämä muodostuu jo sikiövaiheessa. Eli ne solut joista muodostuu sitten lopulta kivekset, niin näistä soluista (vai oliko iduista) jokin tai jotkut jäävät kehittymättä, ja jäävät vaan sitten sinne kiveksen liepeille hengailemaan. Kun tulee murrosikä vastastaan ja keho alkaa tuottaa testosteronia, niin se antaa näillekin soluille signaalin "nyt pitäisi alkaa kehittymään" ja ne sitten alkavat sitä tekemään. Kun ovat sitten saaneet tarpeeksi testosteronia, niistä alkaa muodostumaan se Seminooma (tai ei-seminooma) kasvain. 

Sen opin myös, että kun tämä alkaa kiveksen sisällä muodostumaan, niin kives ikään kuin tottuu siihen, ja siksi tämä onkin usein kivuton eikä sitä oikein huomaa muuten kuin tunnustelemalla omia nyyttejä. Jossain vaiheessa se tulee sinne kiveksen ulkopuolelle ja sen tuntee sitten sormenpäissä. Joko niin, että se kives tuntuu kovalta, tai sitten sen pinnalta tunnistaa tuon kasvaimen. Tämä on tosiaan enemmän nuorten miesten syöpä. Joten varsinkin nuorten olisi hyvä olla tietoisia omista nyyteistä. Ja jos siellä on jotain poikkeamaa niin se on aina hyvä käydä näyttämässä lääkärille.

Lopuksi

Sellainen kesäloman lopetus itsellä kun tätä summaa, niin voin vain todeta olevani todella onnekkaiden tähtien alla, kuten eräs kaverini totesi osuvasti, että tämä oli sellainen "Herättävä kolistelu oman kuolevaisuuden kanssa" kun jos tästä jotain jäi käteen, niin ajatus siitä, että vapaa-aikanani teen tasan tarkkaan vain asioita mitkä ovat merkityksellisiä itselleni, tai jollekin sellaiselle henkilölle jota rakastan. 

Iso kiitos myös kaikille niille joiden kanssa asiasta olen keskustellut. Anopille kiitos kun tuli auttamaan lasten ja koiran hoidossa kun itse en oikein kyennyt leikkauksen jäljiltä liikkumaan. Kiitos kuuluu myös Mehiläisen lääkärille, jolle menin ensimmäisenä, Urologille, Lohjan Sairaalalle ja lopulta myös HUS:in syöpäkeskukselle ja heidän lääkärille. 

Kaikista isoin kiitos menee vaimolleni, elämäni valolle ja rakkaudelle. Tänä aikana hän oli se kallio mihin pystyin tukeutumaan kun mieleni oli synkimmillään, siinä ei tarvittu sanoja vain läheisyyttä. Ollaan jo sen verran kauan oltu kuitenkin pariskunta, että meidän välinen hiljaisuuskin pitää sisällään enemmän intohimoa, rakkautta, tukea, turvaa ja toivoa kuin koko netflixin suoratoisto palvelu, taikka kirjasto täynnä kirjoja. Kiitos Teija.