Levyarvio: Ursus Factory - Itua (2025)

 Kesällä 2013 kaksi rockinnälkäistä nuorukaista tapasivat toisensa Espoossa hiphop-tanssitapahtuman housbandissä. Intensiivisen funk-biitin soidessa, tulevat rock-jumalat ja bänditoverit huomasivat soiton svengaavan kuin hirven. Juttu luisti ja uudet ystävykset päättivät lähteä katusoittomatkalle Baltiaan ja Itä-Eurooppaan. Olisivatpa tienneet, millaiselle eeppiselle matkalle he olivatkaan ottamassa ensiaskeleita!

-Ursus Factoryn kotisivut

Levyn Biisit

Levy alkaa todella hyvällä raidalla Kylmä maa. Tässä olin kuulevani hieman Eppu Normaalia säkeistöjen melodiassa sillai hyvällä tavalla, ja kertsi jyrää todella kovalla tavalla! Tästä edetäänkin biisiin missä kysellään, Tahdotko Kipua, kappale pitää heti alusta lähtien otteessaan, ja huomaan havaitsevani jotain todella löyhiä yhtäläisyyksiä Ultra Bran kirjoituksia kappaleeseen. Jälleen todella hyvällä tavalla. 

Tästä edetään ihmettelemään Jumalan Hiljaisuutta. Tässäkin kuulen jotain tuttua melodiassa, tämä varmastikin on sitä, että Jussi Pelkonen on suomirokkinsa parissa kasvanut ja se näkyy sekä hyvässä, että pahassa lauluissa.

Tämä A-puolen avauskolmikko ei jätä todellakaan kylmäksi. En yllättyisi jos keikoilla nämä kolme muodostaisi keikan avaus trion. Toki Ursuksesta sen verran olen kuullut, ettei herrat keikoilla päätä muutakuin avauskappalleen ennen kuin lavalle nousevat.

Jumalan oltua hiljaa kysellään, että Oletko siellä? Tässä kappaleessa on todella hienosti toteutettu tempon vaihdos. Ylipäätään todella vaikea asia ainakin minulle saada myytyä. Oli sitten kyse siitä, että Tempo tuplataa, tai sitten puolitetaan niin kuin tässä tapauksessa. 

Kotelo on levyn puolivälin suvanto ja tässä on hieman jotain puhaltimelta kuulostavaa ääntä myös rumpujen ja akustisen kitaran kaveriksi. Tässä kohtaa olisin valmis pitämään tauon levyn kanssa, mutta päätän puskea loppuun asti. Tästä myöhemmin, miksi koin näin. Mennään ensin biisit läpi.

Never Give Up. Latelee tarjottiimelle riffinjoka on koukuttava mutta voi kun tässä olisi se basisti tuota soittamassa. Miksi tuosta tuli Måneskin itselle mieleen? No ollaan rehellisiä, niin tuleepa se bändi tuosta riffistä mieleen.

Isä Meidän nostattaa tunnelmaa kovalla punk henkisellä räimeellä. Tästä en oikein muuten saa kiinni, jotenkin tämä Isä Meidän ja Laulujen Aiheet kappaleet ovat ne jotka jossain määrin tuntuvat "täytekappaleilta". Tai sellaisilta perus Ursus Factory kappaleilta. Mikä ei siis tee näistä kappaleista huonoja missään nimessä. Nämä eivät vain kahdeksan muun kappaleen rinnalla oikein nouse esiin. 

Hinta Jonka maksan biisissä sitä oikein herää ihmetyksestä kun tamburiini alkaa säksättää. Harvoin noinkin pienestä asiasta innostuu, että tässä on jotain uutta! 

Jos tahdot istuttaa puutarhan, niin tässä tulee melodiasta hieman Apulanta mieleen. tuossa kertosäkeistössä on jotain apulantamaista melodia koukkua.Tuo "Luvassa on kipua / Mut lopulta itua" Kohta nimenomaan. 

Itse fyysinen tuote

Itsellänin jokin kova mieltymys kohti näitä pahvisia CD koteloita, ne ovat jotenkin persoonallisia. Mutta samalla kovin minimalistisia nykyään. Tässä joudun hieman harmikseni huomaamaan, että sanoitukset on kuin tihrustaisi juomatölkin ravintosisältöä. Etiketin omaisesti on kirjoitettu sanoitukset lehdykkään. Levyn värimaailma on silmääni miellyttävä, ihan kaikkia lehdykkeen kuvituksia en hoksaa, että mikä se idea niissä on, mutta istuvat värimaailmaan todella hyvin.

Yhteenveto

A-puoleksi nimetyt viisi ensimmäistä kappaletta toimii kokonaisuutena todella hyvin. Mutta B-puolelle mentäessä tulee armotta vastaan se, että jokainen biisi on päätetty ilmeisesti soittaa siten, että se on Jussin ja Aleksi Ripattin mahdollista soittaa livenä juuri samalla tavalla. Ymmärrän kyllä tämän filosofian, vaikka itse kuulun päinvastaiseen koulukuntaan. Se miksi tämä itsellä hieman korvaa alkaa puuduttaa, on se, että yhteen putkeen kuunnellessa B-puolen biisien aikaan on jo turtunut näin ratkaisuihin, kun tietyllä tapaa alkavat toistaa itseään. Tuodaan 2. ääni laulamaan stemmaa, tai sitten hiljennytään olemaan ilman rumpuja, tai Jussi huutolaulaa (todella taidokkaasti) kertsin. Itse kuulun sellaiseen koulukuntaan, että studiossa sulla on kaikki valta ja mahdollisuudet soittaa vaikka mitä biiseihin. Ja sitten taas livenä tuot sillä bändillä mikä on saatu lauteille sen konstailemattoman sovituksen biiseistä. Nyt on haluttu taltioida se mikä tekee Ursus Factorystä kovan livebändin, levylle.

Vaikka tässä nyt meni hieman räntin puolelle. Niin samalla tulee muistaa, että näin riisutuissa versioissa biisin on oltava hyvä jotta se toimii millään asteella. Missään biisissä ei ole esmes. jousimattoja tavallaan viemässä huomioita siltä faktalta, että "eipä keksitty parempia biisejä, niin ihastelkaa jousi sovituksia..." Ja mikä tahansa näistä kappaleista seisoo omilla jaloillaan oikein hyvin. Jos tästä pitäisi parhaat valita, niin Kylmä Maa ja Jos Tahdot Istuttaa Puutarhan nousi itselle ensikuulemalta kärki kaksikoksi. Tämmösen nopean kuuntelun, eli n. 2,5 kertaa kuunnellen kappaleet on tämä oma fiilikseni tästä levystä, ja itselle ominaista on se, etten teksteihin välttämättä syvenny niin kovin. Se tulee itsellä vastaan kun olen kuunnellut kymmeniä kertoja kappaleen, eli silloin kun alan laulamaan mukana biisin sanoja. 

Lopulta huomaan, että kun Ursus Factoru julkaisi IO albumin, sen julkaisu toimi itselle paremmin, kun se julkaistiin alunperin kahtena EP:nä ensin I ja sitten O. Tällöin korva ei puutunut kuunnellessa näitä kappaleita. 

Lopuksi

Mulle tämä olisi sellainen 3,5/5 levy tänä päivänä. Kun jos mietin täydellistä levyä kotimaisesta rock skenestä, niin silloin mieleen tulee aina Don Huonojen - Hyvää yötä ja huomenta. Jos se olisi 5/5 levy, niin tämä ei oikein sille tasolla omassa mielessä yllä. En ollut varma haluanko näihin mitään nollasta viiteen arvioita tehdä, mutta lopulta päädyin niin tekemään. Sen todennäköisesti teen, että vuoden lopuksi laitan kaikki kuuntelemani levyt järjestykseen. Oma mieleni paremmuus järjestykseen.

Seuraavaksi lautaselle tulee Scandinavian Music Group - Terminal 2

Arvosteluasteikko:
5/5 = Ns. täydellinen levy.

4/5 = Todella kova, tätä kuuntelee mielellään.
3/5 = Hyvä levy tätä kehtaa suositella muillekin
2/5 = Ei uponnut, voi olla, etten vain ymmärtänyt

1/5 = Ymmärsin, en pitänyt, eikä istu omaan arvomaailmaan.

0/5 = Ihan hirveetä kuraa miksi tälle ei kukaan ole sanonut, että musiikille hänellä ei ole mitään annettavaa. Ydinjätetteen puoliintumista kuuntelee mielummin kuin tätä.

Arvoistellut: Niklas Merikallio

Olen 1980 syntynyt harrastelija muusikko. Musiikillisia omia käden jälkiä jotka löytyvät suoratoistopalveluista: Prologue, Niin Sanottu Elämäni ja nykyinen bändi Varattu Linja. Musiikki on minulle parhaimmillaan löytöretki uusiin maailmoihin. Samalla tavalla valitsen livekeikat, en niinkään innostu isoista stadion keikoista nykypäivänä. Enemmän kiehtoo nähdä pienessä intiimissä pubissa bändi ensikeikoilla, tai sitten vakiintuneessa keikkapaikassa kuten Tavastialla jo hieman rutinoituneempi bändi. Festareille nykyään valitsen lippuni joko "blind bird" lippuna tai sitten kun on julkaistu jo esiintyjiä, niin festari jonka esiintyjistä olen maksimissaan puolesta kuullut.