Varattu linja

 Tässä pääsi käymään niin, että tulin oppineeksi itsestäni jotain. Alunperin kun palasin musiikin pariin soittamaan, sitä tulin ajatelleeksi, että riittää kun pääsee silloin tällöin jammailemaan. Mutta eihän se niin ollutkaan. Minua ei ole tehty siihen, että soittelen joskus silloin ja toiste tällöin. Halu on valtaisa kehittyä ja oppia uutta tässäkin asiassa, ja keikkoille tekisi mieli. Olenlopulta sitä koulukuntaa, että haluan viedä musiikkia ihmisille esitettväksi.

Niin sitä piti etsiä sellainen orkesteri missä olisi sama meininki.

Noh eihän sellaista löytynyt, mutta löytyi alkuun rumpali (Jame) jolla oli samoja ajatuksia. Sitä on soittotaito hommattu silloin nuorempana, mutta sitten tuli puolisoa, lapsia ja mitä näitä nyt on kuvioihin jolloin soittohommat jäi taka-alalle. Nyt taas kun sitä aikaa alkaa olemaan ja lapset sen verran isoja, että ei tarvi olla joka hetki vahtimassa... Niin sitä jää aikuisellekin vapaa-aikaa. Viitaten edelliseen postaukseen, niin nyt tosiaan tarkoitus on viettää vapaa-aika itselle merkityksellisten asioiden parissa. 

meidän varhaisista treeneistä. 6.5.2023

Seuraavaksi törmättiin Jamen kanssa sitten tuollaiseen "biisinikkariin" nimeltä Petteri, ja hän olikin jo kavereiden kanssa julkaissut omia biisejään, mutta kun nyt asui täällä pääkäupunkiseudulla, niin kaipasi bändi toimintaa myös tänne päin. Siinä sitten kolmistaan aloimme jumppaamaan muutamia cover kappaleita, sekä myös noita Petterin jo julkaisemia kappaleita. Lopulta löydettiin myös kitaristi Hege täydentämään sointiamme täyteläisemmäksi. Miten nyt kuvailsi meidän musiikkia... Konstailematonta suomirokkia bändiltä, joka kuitenkin hieman konstailee. (ota sitten tästä selvää...) 

Aika ja keskittyminen ei riitä kaikkeen...

Hetken aikaa soittelin molemmissa bändeissä Niin Sanotussa Elämässä ja Varatussa Linjassa. Mitä pidemmälle näin jatkui, sitä selkeämmäksi itselle tuli, että aikani NSE:ssä oli tulossa päätökseen. Siinä soittamisen merkityksellisyys alkoi kadota itseltä, riippumatta muista henkilöistä bändissä. Oma kaipuu etenemisen tahdille oli lopulta niin erilainen mitä siinä orkesterissa oli totuttu, että katsoin parhaaksi keskittyä vain tähän Varattuun Linjaan. Varsinkin kun vielä Hege liittyi meidän bändiin kitaristiksi, niin siinä alkoi olemaan jo, noh ainakin meidät neljä vakuuttava kokoonpano. Samalla saimme taottua nimeksemme "Varattu Linja". 

Se mikä tässä bändissä itselle on ollut sellainen miellyttävä juttu on se kuinka kannustavia tyyppejä nämä tässä ympärillä on. Rohkaistuin ihan kokeilemaan taustalaulamista ja myönnettäköön, että siinä on edelleen tekemistä, mutta kundien rohkaiseva asenne on ollut todella hyvä. Muutenkin se ilmapiiri mikä ollaan saatu luotua, niin siinä uskaltaa yksi jos toinenkin tuoda esiin oman mielipiteen asiasta kuin asiasta, ja siitä pystytään keskustelemaan hyvässä hengessä. 

Soittokamat

Omat soittokamppeet sai päivitystä uuden kombon ja kompuran kautta, ja alkaa olemaan jo kova hinku keikoille.

Vein tosiaan kaiken rojun mitä oli kertynyt nurkkiin käyttämättömiksi tuonne soitinliikkeeseen ja totesin haluavani Fender Rumble 800 tilalle. Ai, että onhan sitten ihana loota. Ja siihen vielä sitten päätin päivittää kompurani sellaiseen oikein vimosen "Älä lähde kotoota ilman tätä" -osaston JAM Pedalsin Dynassor kompuraan. Tykkään valtavasti tästä combosta. Ja näiden lisäksi on vain pieniä mausteita siihen kaveriksi muutama purkki, mutta voipi olla, että jäävät kokonaan käytöstä kun tykkään yksinkertaistaa tuota mistä soundi muodostuu.

Toivottavasti seuraava blogikirjoitus kertoo keikkailun ihmeellisestä maailmasta... Näihin kuviin ja tunnelmiin!