Levyarvio: Scandinavian Music Group - Terminal 2 (2014)

Antti Lehtinen, Terhi Kokkonen, Tommi Saarikivi ja Joel Melasniemi kävivät ensimmäiset keskustelut uuden yhtyeen perustamisesta alkutalvesta 2000, kun Ultra Bran lopettamisesta oli päätetty.

Porvoon Karillo-studiossa käytiin jo Ultra Bran olemassaolon aikana pariin otteeseen, ja studiosta muodostui nopeasti SMG:n henkinen kotipesä, yhtyeen nimikin keksittiin yläkerran mökkikeittiössä nukkumaanmentäessä.

- Scandinavian Music group kotisivut.

Hiukset avaa levyn ollen intro tälle levylle, rauhottaa kuulijan välittömästi rauhoittumaan taiteen äärelle. Terhi Kokkosen heleä laulu on tuplattu juuri oikein. Toimii todella hienosti Pauliina Kokkosen kanssa laulu. Biisi kasvaa aika nopealla nykäyksellä, hieman sinfonian omaisesti.  Tästä päästään Balladi 1 kappaleeseen. Tästä jää päähän soimaan lause "Kun on kännissä väärissä juhlissa". Uskoisin niin, että omalle sukupolvelle tämä lause kolahtaa johonkin muistoon jostain bileistä missä huomaat tosiaan olevasi kännissä ja tajuat sen, että olet täysin väärässä paikassa. Kappaleen tunnelma on todella käsin kosketeltava. Nuorukainen soljuu rytmikkäästi eteenpäin, tässä on moniäänistä laulumelodiaa koko biisin läpi, tulee ihan sellainen folk-henkinen kesäfestari mieleen jossa rakastetaan rauhaa ja soljutaan kesässä eteenpäin.

Ei Paniikkia poikkeaa ensimmäisistä kolmesta kappaleesta, jotka toivat sinut Terminal 2:sen maailmaan hellästi pikku hiljaa kasvattaen tempoa ja nyt  "alkaa tapahtua" Ei Paniikkia tuo lisää tempoa ja hypnotisoivan bassolinjan. Rytmikaksikko Antti Lehtinen ja Anssi Växby nousee tässä esiin todella kauniisti. Biisin loppua kohden pääsee myös Joel Melasniemi irti ja alkaa maalaamaan kitaralla todella kaunista maisemaa. Hieman itselle ylättäen tuleekin heti perään rauhallisempi 2051 kappale. Olisin itse suonut tähän perään vielä nopea tempoisen kappaleen kaveriksi. Toki tätä kappaletta osataan kasvattaa todella hienosti. Tässä on aivan häikäisevät jousisovitukset todella suuressa osassa. Helena yllättää sitten todella takavasemmalta kun mennäänkin todella akustiseksi ja Joel Melasniemen laululla aloitetaan kappale. Kitaristit saivat tämän lyhyen dueton todella kauniisti soimaan.

Ja sitten lähdetään viimeistä kolmea kappaletta kohti, Las Vegasin Raunioilla alkaa todella synteettisen kuuloisilla soundeilla, tulee todella komea kontrasti edelliseen kappaleeseen verrattuna. Huomaan tykkääväni todella paljon SMG:n sovituksellisista ratkaisuista. Kappaleet ikään kuin hengittävät Las Vegasin Raunioilla kirjaimellisesti. Tässä tapahtuu samaan aikaan todella paljon asioita mutta silti tuntuu, että kaikille mitä tapahtuu on tilaa. Hämmästyttävää. Pieniä Teräviä Timatteja alkaa mahtipontisella introlla ja sitten tulee todella maan lähelle ja laulun niin lähelle kuulijaa, että voisit kuvitella Terhi Kokkosen olevan ihan edessäsi ja porautuvan katseen katselevan syvälle sieluun, kunnessa hän ponnahtaa ylös ja alkaa laulaa suurelle yleisölle. Jos Las Vegasissa oli synteettistä soundia niin nyt taas ollaan orgaanisen äänen lähteellä torvineen ja hammondeineen. Uskallan kuvitella, että tätä ei ole tuotu plugareiden läpi vaan on ihan "aitoja" soittimia soitettu. (Tosin luulen, että koko levyllä on hyvin vähän käytetty mitään plugareita). Levyn lopettaa nimikkokappale Terminal 2. Tämä viimeinen kappale jää hieman outro kappaleeksi. Itselle tämä viimeinen kappale jää hieman etäiseksi. Mutta on toki ihan outrona toimiva.

Yhteenvetona

Levy vie ihan omaan maailmaansa ja pitää otteessaan alusta loppuun, alun intro toimi itselle todella hyvin rauhoittavana tienä kohti teoksen kappaleita. Tässä levyssä oli ihan oma maailma missä sai vierailla, ja lopulta palautettiin terminaali kakkosen myötä kotiin. Itselle kaksi biisiä nousi selkeästi suosikeiksi ne olivat Balladi 1 ja Pieniä Teräviä Timantteja.  Kyllähän tätä arvioisin 4/5 ihan heittamällä. Kansilehtinen oli kuvitukseltaan miellyttävä, ja keskiaukeamalta löytyvä kuva on sellainen, että jos vaan suodaan tilaisuus, niin tähän pitää kyllä metsästää nimmarit bändiltä. 

Arvosteluasteikko:
5/5 = Ns. täydellinen levy.

4/5 = Todella kova, tätä kuuntelee mielellään.
3/5 = Hyvä levy tätä kehtaa suositella muillekin
2/5 = Ei uponnut, voi olla, etten vain ymmärtänyt

1/5 = Ymmärsin, en pitänyt, eikä istu omaan arvomaailmaan.

0/5 = Ihan hirveetä kuraa miksi tälle ei kukaan ole sanonut, että musiikille hänellä ei ole mitään annettavaa. Ydinjätetteen puoliintumista kuuntelee mielummin kuin tätä.

Arvoistellut: Niklas Merikallio

Olen 1980 syntynyt harrastelija muusikko. Musiikillisia omia käden jälkiä jotka löytyvät suoratoistopalveluista: Prologue, Niin Sanottu Elämäni ja nykyinen bändi Varattu Linja. Musiikki on minulle parhaimmillaan löytöretki uusiin maailmoihin. Samalla tavalla valitsen livekeikat, en niinkään innostu isoista stadion keikoista nykypäivänä. Enemmän kiehtoo nähdä pienessä intiimissä pubissa bändi ensikeikoilla, tai sitten vakiintuneessa keikkapaikassa kuten Tavastialla jo hieman rutinoituneempi bändi. Festareille nykyään valitsen lippuni joko "blind bird" lippuna tai sitten kun on julkaistu jo esiintyjiä, niin festari jonka esiintyjistä olen maksimissaan puolesta kuullut.