Levyarvio: Matti - Tähän (2021)

 "Matti on tamperelaislähtöinen laulaja-lauluntekijä, jonka suomenkielisen folkiin taipuvan poprockin keskiössä soivat tunnistettavan henkilökohtaiset tekstit ja luonnollinen yhtyesoitto. "Tähän" on avoimen artistin debyyttialbumi. Näin Matti tse kuvailee musiikkiaan: "En mä mieti, voiko tästä tai tästä laulaa - mä mietin, onko se totta. Ja jos se on mulle totta, se on henkilökohtainen. Ne on kaikki henkilökohtaisia".

-Levykauppa ÄX kuvaus

Voi Matti.. Miten tämän nyt sanoisi. Tämä olisi voinut olla se täydellinen levy minun musiikkimakuun peilaten. Mutta kuinkas kävikään, ekasta biisistä olin toivorikas, että hetkonen tässähän on herkkä runoilijasielu nyt ja pääsen sellaiseen ihanaan maailmaan. Sanat Karkaa oli jotenkin ihastuttava tuttavuus ja sai minut odottamaan seuraavaa. Mutta sitten tuli bändi mukaan ja basso todella kovalla. Hetkinen, onko tämä miksattu huonosti, vai mikä juttu? Omat luotto kuulokkeet olivat rikkoutuneet ja nyt oli toiset kuulokkeet korvilla, johtuukohan se näistä? Otin sitten biisin soimaan kajareihin, niin ongelma korjaantui. Huh. Minne Lienee Kadonneet on levyn kepeintä antia. Jotenkin tähän levyn alkuun tuleviin biiseihein tulee fiilis, että on ihan veteen piirretty viiva tykkäänkö näistä vaiko en, ja päädyn jälkimmäiseen. Nämä eivät vaan toimita perille asti. Kaikki palaset on kappaleissa olemassa, mutta tällä kertaa kappaleet eivät lunasta osiensa summaa. Kaikki soi hyvin, ja kaiken kuulee, mutta jotenkin tietty arvaamattomuus vaivaa itseäni tässä.

Sitten mennään kohti Täydellistä aamua... Toki kaiken rehellisyyden nimissä kun tätä kuuntelin, niin tässä vaiheessa aloin tekemään ruokaa. Ja etsimään ruokatarvikkeita. Tästä tulee monella tapaa mieleen Jukka Vakion soolotuotanto. Mutta omaan korvaan Herra Vakion äänessä oli enemmän persoonaa kun tähän Mattiin vertaa. Yksi mikä näissä kappaleissa vaivaa itseäni on liian pitkät kertosäkeet minun mieleeni, jotenkin säkeistössä menee yksi tarina, ja kertosäkeissä toinen. Todella hienoa, että jollain on näin paljon lyriikkaa mielessään, mutta itselle se ei tässä osunut..

Viiva Ja Kynä lienee levyn paras biisi omaan korvaan, tässä melodian sävelessä on jotain taianomaista, ja samoin tässä tuo slidekitara toimii todella hyvin omaan korvaan. Tässä kuulee Matin herkän tulkinnan. Annetaan myös tilaa tekstissä huomattavasti enemmän kuin aikaisemmissa biiseissä.

Kun viides kappale alkoi viipaloin jo perunoita. Oma mielenkiintoni alkoi siirtymään ruuanlaittoon.Viaton soi taustalla ja laittelin ruokaa. Otin metallisen astian jonka pohjalle kaadoin öljyä ja mausteita, ja aloin pyörittelemään viipaleita tuossa liemessä. Hetken päästä havahduin, onko tässä vielä sama kappale menossa? Olihan se, tässä on kaikki biisit muuten vähintään neliminuuttisia. Käärmemiehestä tulee hyvin vähän J.Karjalainen mieleen, mutta todella vähän. Jotenkin sitten loppu jäi itseltä oikeastaan noteeraamatta. Keskityin ruuanlaittoon enemmän kun paistoin wienerleikkeitä ja tein myös Colesaw salaatin. 

Sellainen huomio tässä tuli, että jokainen biisi tuntuu olevan suht saman tempoinen, ja itselle oli todella vaikean tuntuista erottaa biisejä toisistaan. Mutta samaan aikaan oivalsin myös sellaisen, että jos kuulisin näistä melkein minkä vain biisin normaalin radiosoiton seassa. Eli olisi ihan normi suomipoppia oleva soittolista, ja siellä olisi joku Matin biisi, niin se erottuisi siitä massasta positiivisella tavalla. Nyt taas kun näitä kuuntelee levynä, niin tässä on sellainen laahaava tunnelma. Toki sellaisellekin on paikkansa, mutta en usko, että palaan tähän levyyn tämän jälkeen. 

Aargh, itseäni niin harmittaa arvostella ja antaa tälle 2/5 arvosana. Pidin muuten todella paljon levyn värimaalimasta ja tuosta kansilehdestä. Mutta valitettavasti se ei itselle tätä kuuntelu elämystä oikein pelasta.

Arvosteluasteikko:
5/5 = Ns. täydellinen levy.

4/5 = Todella kova, tätä kuuntelee mielellään.
3/5 = Hyvä levy tätä kehtaa suositella muillekin
2/5 = Ei uponnut, voi olla, etten vain ymmärtänyt

1/5 = Ymmärsin, en pitänyt, eikä istu omaan arvomaailmaan.

0/5 = Ihan hirveetä kuraa miksi tälle ei kukaan ole sanonut, että musiikille hänellä ei ole mitään annettavaa. Ydinjätetteen puoliintumista kuuntelee mielummin kuin tätä.

Arvoistellut: Niklas Merikallio

Olen 1980 syntynyt harrastelija muusikko. Musiikillisia omia käden jälkiä jotka löytyvät suoratoistopalveluista: Prologue, Niin Sanottu Elämäni ja nykyinen bändi Varattu Linja. Musiikki on minulle parhaimmillaan löytöretki uusiin maailmoihin. Samalla tavalla valitsen livekeikat, en niinkään innostu isoista stadion keikoista nykypäivänä. Enemmän kiehtoo nähdä pienessä intiimissä pubissa bändi ensikeikoilla, tai sitten vakiintuneessa keikkapaikassa kuten Tavastialla jo hieman rutinoituneempi bändi. Festareille nykyään valitsen lippuni joko "blind bird" lippuna tai sitten kun on julkaistu jo esiintyjiä, niin festari jonka esiintyjistä olen maksimissaan puolesta kuullut.